Helmin kummisetä tuossa toivoi kuvia joulusta (mahtaisko johtua osaltaan siitä, että Henu on itse JOULUPUKKI ja häntä nuo joulutouhut kiinnostaa ihan eri tavalla kuin meitä alle satavuotiaita ja kuolevaisia ;) ) ja päätin nyt sitten alkaa ihan samantien tämän kuvien lisäilyn, ettei jää puheeksi vaan. Katsotaanpas  mahdanko osata tällaistakaan toimintoa taas käyttää...kohta se meille selvinnee...

 

Jihaa! Minä osaan! Uskomaton fiilis, kun tietokoneurpo saa jotain tällaista aikaiseksi!!!

 

 

Piparkakkumieskin haluaa syliin...

 

Jaa miten niin pipo silmillä? Voi pientä Heppua, hän taisi viettää puol jouluu tuolla tonttulakkinsa pimennossa...

 

Helmin lahjariemu oli vertaansa vailla. Siinä vaiheessa, kun pienellä ihmisellä ei ole vielä kovinkaan montaa sanaa käytössään, kertovat nämä riemulliset ilmeet melkoisen paljon!

 

Tontun tuoma keinulammas oli sellainen jymy-yllätys, että siinä ei hymyjä säästelty, kun se paketista ulos kääriytyi...

 

Ohhoh!

 

Ja sitten sitä vauhdin huumaa!

 

Lampaalla voi muuten sitten ratsastaa myös kakspäällä ;)

 

Ja hop ratsaille. (näitä kuvia on pakko fiilistellä vaikka kuinka monta, niin yletön oli riemu yhdestä hassusta lampaasta)

 

Ja lähtihän toki ritari Urhokin pienelle ratsastuslenkille lampaalla heti joulunviettoon saavuttuaan... Ensin oli hieman totista meno, mutta kyllä ne lähti kierrokset tästäkin ratsastajasta, kun hetki oli lämmitelty.

 

Serkuksista 4/7 saman pöydän ääressä jouluaterialla. Severi oli jo kasvanut niin isoksi, että hänen paikkansa oli aikuisten pöydässä, kun taas Heppu ja Otso olivat vielä niin pieniä kääpiä, että joutuivat omissa kepuissaan makoilemaan näiden kinkkujen ohi. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella ja äijämäisemmällä meiningillä ;)

 

 

Otso kepussaan.

 

 

Ja Heppu Doomoossaan. Fiilis näyttäis olevan kohdillaan, vaikka sukka on hukassa ja joulupöydästä ei tipu muuta kuin hikistä tissimaitoa!

 

Siinä he ovat vierekkäin -liian pienet joulupöytään <3

 

 

Perhettä joulupöydän ääressä.

 

Pöydän toinen puoli.

 

Siinäpä sitä... pöydällinen perhettä!

 

Eemeli ja Elias ei jännitä juuri ollenkaan pukin tuloa... eipä! Heko!

 

Ja tässä myöskin jokseenkin jännittynyt pieni piparkakkumies!

 

Eikä Helmikään ihan rentona pukkia odotellut ;)

 

Ja siellä se pukki nyt jo kuistilla kolistelee... jopa Toivoa hiukan taisi jänistää!

 

Jaiks!!!

 

Tuolta se pukki nyt tulloo! Apuva!

 

Urho von Tonttunen.

 

Pukin tuloa ihmeteltiin ja kummasteltiin ja ah, minkä määrän lahjakasseja pukki toikaan tullessaan :-0

 

Sittenpä alkoi se mahdoton lahjojen jakaminen!

 

Kansaa oli saapunut läheltä ja kaukaa pukkia kuulemaan.

 

Omaa väkeä ja naapurin väkeä ja hiukan jostain muualtakin :)

Niimpal kauhja määrä paketei, et ei sil ol mittä määrä ;)

 

Urheimmathan istuksivat sitten pukin sylissä pitkin iltaa... huomaa poikain jännittyneet "ei tunnut missään"-ilmeet. Aivanpa taitavat kuitenkin olla kusi sukassa kumpainenkin. Hah.

 

Kyllä siinä sylissä tosin illan mittaan hiukan relattiinkin...

 

Mummi miettii, että "pitikö näitä mukuloita mennä toivomaan, kun nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista?"

 

"Rakkaani, jännittääkö sinuakin tuo joulupukin tulo?"

 

Veljekset ku ilvekset...

 

Toivokin sai sitten onneksi oman lahjansa... ei mennyt jännitys ihan hukkaan sentään!

 

Ja tulihan Toivon sitten pappan sylistä joulupukille pieni laulukin luikautettua...

 

Tässä olisi nyt sitten tarjolla koko seitsemän kopla serkuksia. Ja joulupukki. Aika hiano homma.

 

Kyseisestä kuvasta onkin sitten Urho jo livahtanut karkuun, mutta Helmi uskaltaa vihdoin (pukista huolimatta) katsoa kameran suuntaan. Niin ja minusta tähän kuvaan on saatu vangittua Severin ihana suhtautuminen pieniin serkkuihin.

 

Pieni Hermanni ja ensikosketus joulupukkiin :)

 

Supersankari "carman" uusissa Pop-yövetimissä. Löytyihän se lapsi Severinkin sisältä, kun ilta meni tarpeeksi pitkälle ja hieno autoyöpuku muutti miehen supersankariksi.

 

Otso Karhunen ja pakettinaru. Nam.

 

Pari pakettia pikkuisella tyttösellä pyttösellä!

 

Muut lahjat vaan eivät valitettavasti kovinkaan kiinnostaneet, koska rakkain ja odotetuin lahja, eli "Mimmi"-nukke vei Helmin kaiken huomion.

 

Tässä vielä tunnelmia seuraavalta aamulta...

 

Urho jäi siis serkkujen, enskan ja pelottavan nukkumistädin luo yöksi, sillä kyseinen pelottava täti laittoi Urhon illalla nukkumaan. Aamulla oli ihanaa rakkausaikaa, kun Urho tuli muiden mukana sänkyyn katsomaan aamukakkua (=pikkukakkonen)