Muumimaailman taikatalvi 21.2.2009
Tosi hankalaksi on osoittautunut nyt näiden kuvien siirtäminen. Yhden kuvan tänne saaminen vie noin tunnin. Kuvia tulee siis vähä vähältä lisää... kärsivällisyyttä ystävät!
Ihan ensimmäinen homma muumilaaksoon saavuttuamme oli tietty pulkkamäen testaus.
Urhea Helmi tuli pulkan kanssa edellä ihan yksinään, mutta Eemeli sai rattikelkkaan seurakseen äidin. Äitikin kaipasi hiukan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Ja pulkkamäen jälkeen sitten nokka kohti muumitaloa!
Helmiähän ei siis auttaa saa. JOS hän osaisi puhua, hänen mieleisin lauseensa olisi "mää ite", sellainen ikä nyt on menossa. Eli siis äiti toimi varmistajana/kopittajana portaiden alapäässä kun pienet ihmiset kapusivat muumitalon ylempiin kerroksiin.
Toisessa kerroksessa kurkittiin hiukan ikkunasta kauniita talvisia maisemia.
Ja pitihän ne maisemat tsekata ylimmässäkin kerroksessa.
Ylimmästä kerroksesta laskeuduimme loputtoman tuntuisia kierreportaita alas kellariin, jossa ihastelimme kaikkia mamman hillopurkkeja ja perunasäkkejä yms.
Muumitalon edessä leikittiin Pikku Myyn johdolla ja mukana leikkiringissä oli lasten kanssa muutakin muumiväkeä.
Lapset haltioituivat Pikku Myystä.
Leikkivarjo ja pienesti innostunut Eemeli.
Voi pikkuruista Hermannia, joka nukkui kaiken hauskuuden ohi. Sopiva pakkanen, lämpimät vaatteet ja ympärillä turvallista hälinää -hyvän unen ainekset olivat kasassa.
Tässä ainut otos, jossa Helmi uskaltautuu ottamaan kontaktia muumien kanssa. Niiskuneiti sai muutaman hellän silityksen Helmiltä, mutta muita hahmoja hän valitettavasti vielä pelkäsi sen verran, että katselimme niitä hieman kauempaa. Ehkä ensi kesänä Helmikin jo uskaltautuu halailemaan!
Pusu Nipsulle. Ihana hetki!
Pikku Myyn kainalossa... ihan liputuksen arvoinen tilaisuus ;)
Tuutikkikin ehti kesken kiireidensä nappaamaan Eemelin syliinsä. Kyllä oli onnellinen pieni poika.
Sitten poseerataan Niiskuneidin kanssa.
Ja vielä riemulliset hetken Muumipeikon kainalossa.
Laavulla grillasimme makkaraa ja luistelukentän viereltä löytyivät oivat penkit, joille mahtui istuksimaan ja eväitä syömään. Voi noita ystävyksiä! Lassi ja Eemeli on samanlaisissa lakeissaan ku parahatkin veljekset =)
Eväshetken hellä ilme.
Ja osaa se Helmikin söpöstellä...kun itse niin päättää ;)
Iskä pyörittää Eemeliä ja Helmiä napakelkassa. Vauhti on aina kivaaaaaaa!
Voi mitä vauhdin huumaa!
Helmi rakastaa vauhtia ja näyttää ottavan aika rennosti. Eemeliä sen sijaan kovaksi yltynyt vauhti saattoi hiukan jännittääkin hieman...
Tässä kuva kertomastani ystävystymisestä. Näin se Eemeli löysi itselleen leikkikaverin sieltä muumimaailmastakin. Hän on kyllä hyvin epäuusikaupunkilainen jo nyt pienenä. Täytyy toivoa, että tuo sosiaalisuus säilyy vaikka ikää tulee lisää...
Juoksukilpailu äidin kanssa. Takana näemme uimahuoneen ja jäällä tapahtuneita häppeningejä.
Eemelin ja hiihdon alkeet. Huomaa jaloissa olevat siteet, joista toinen ei yltänyt Eemelin kengän ympäri ja kiinni. Hieman on miehellä vissiin suuret monot noinkin pieneksi mieheksi ;)
Totista hommaa, mutta kovin nopeasti alkoi sujua!
Jäällä.
Ja seuraavaksi sitten Eemeli ja lumikenkäilyn alkeet.
Suhteellisen nopeasti tarttui pikku-ukkoon tämä taito, koska kohta mies yltyi jo juoksuun.
Iskä ja Helmi pulkkailemassa.
Kävelimme jäätä pitkin takaisin Naantaliin. Oltiin me kyllä melkoinen ryhmä rämä ;)
Ja rannasta löysimme ison parven sorsia. Linnuilla oli varsinainen juhlapäivä, sillä eväissä ei suinkaan ollut tähteenä esim. kuivaa leipää, vaan vohveleita. Nam.
Sillä aikaa kun Hanna ja Lasse olivat autonhakureissulla (autot oli tullessa jätettävä hurjan kauas) jäin minä poikien kanssa kirkon vieressä olevaan leikkipuistoon. Pojat osasivat väsymyksestään huolimatta ottaa vielä puistostakin kaiken ilon irti.
Kun olimme jo nousemassa autoon, Hermanni pikkuinen heräili "pikku" päikkäreiltään. Hän joi koko reissun aikana yhden vellin ja lopun aikaa veti sikeitä. Ilmeestä voimme lukea: "ai missasinko mä jotain vai?"
